Raksaviikko 28 : Lämpökamerakuvaus tehty

Maanantaina saatiin tontille kipsilevytoimitus Gyprocilta. Tilattiin samaan toimitukseen parikymmentä Gyprocin kaksi vuotta sitten lanseeraamaa uutta Habito-kipsilevyä. Levy on moninkerroin iskunkestävämpää ja ripustuslujuudeltaan parempaa kuin normaali- tai erikoiskova kipsilevy. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että levyyn voi suoraan kiinnittää puuruuveilla esimerkiksi kalusteita, hyllyjä tauluja jne ja se kestää vaikkapa lastenhuoneissa kolhuja n. 5 kertaa paremmin kuin yleisimmin käytetty EK-seinälevy. Kirjoittelen levyn ominaisuuksista ja pienimuotoisesta testistä, sekä paikoista joihin me sitä laitamme, hieman myöhemmin. 

Joissakin kuvissa näkyy kahden värisiä levyjä, vaaleanharmaa on Habitoa ja ruskea EK-levyä.

Gyproc Habito

Tiistaina päästiinkin sitten jo asentamaan ensimmäisiä Gyprokkeja seinille. Kyllä alkoi taas sisätilat muuttumaan kun seinät alkoivat menemään umpeen.

Habito-levyt asennetaan mm.liukuovirunkojen kohdalle.

Liukuovirunkojen kohdalle kun kiinnitettiin kipsilevyjä, piti levyn ja liukuoven läpi tehdä ensin esiporaus jonka jälkeen levy ruuvattiin kiinni liukuovirunkojen mukana tulleilla asennusruuveilla. Tärkeäähän on se, että levy ei ole liian pitkä!

2mm reikä ennen ruuvausta

Ensimmäiset väliseinävilloituksetkin päästiin tekemään. 

Alkuun levytettiin runkoja vain toiselta puolelta, koska vielä en ollut ehtinyt asentaa kaikkia rasioita ja vetää kaapeleita valmiiksi.

Tein läpivientireiät sähkökaapeleita varten vaatehuoneen ja teknisentilan välille. Läpivienteinä käytin muoviputkia mitä sattui nurkissa pyörimään. Noista sitten kaapelit läpi ja uretaanilla ja teipillä umpeen.

Saatiinpä tällä viikolla myös unidrain-lattikaivo asennettua oikeaan korkoon. Hieman piti eristeitä loveta, jotta kaivon tuloviemärit saatiin viemärinosilla käännettyä oikeisiin kohtiinsa suhteessa lattiakaivoa. Kun kaivo oli kiinnitetty runkotolppiin, reiät täyteen uretaania.

Kun uretaanit oli kovettuneet, ylimääräiset leikattiin pois ja kaivolle jätetty aukko valettiin umpeen. Tärkeää oli saada massaa levitettyä kaivon alle tasaisesti, jotta kaivo olisi tukevasti paikoillaan. Valu jätettiin muutaman millin alemmas lopullisesta korosta, koska päälle tulee vielä pienet kaatojen korjausvalut.

Käytiin koko perheen voimin illalla ihmettelemässä raksapäivän tapahtumia, ja eikös se pieni jalka löytänyt märän valumassan ja jättänyt siihen ikuisen muiston :). Harmi vaan, että jää piiloon.

Loppuviikon hommana oli myös pieni piikkaussessio. Oli nimittäin sähkömiehillä lipsahtanut yksi lattialämmityksen anturi- ja syöttöputki väärään kohtaan. Onneksi siirron pystyi tekemään laatan reunassa, niin homma ei ollut kovin vaikea.

Kun olin putken saanut siirrettyä, täytin piikatun reiän uretaanilla.

Piikkasin myös ainoalle (löydetylle) valuvaiheessa pinnalle nousseelle kaapelille roilon. Kaapeli oli onneksi säilynyt ehjänä lattianhionnan aikana ja säilyi piikkauksenkin ajan :).  

Torstaina kävi myös lämpökamerakuvaaja. Kuvaus oli ns. epävirallinen, vaikkakin laitteisto oli ihan virallinen. Epävirallisen siitä teki se, että minkäänlaista raporttia kuvauksesta ei tehty. Tarkoituksena olikin etsiä mahdolliset vuotokohdat ennen ulkoseinien levytyksiä.

Kuvaustoimenpide suoritettiin niin, että taloon tehtiin kanavapuhaltimen avulla alipaine n.8h ajaksi. Tänä aikana mahdolliset vuotokohdat ehtivät muuttaa lämpötilaansa ja ne voidaan huomata kameralla. Kuvaaja mittasi ulko- ja sisäpuolen paine-eron ennen kuvauksen aloittamista. Paine-ero oli kuulema 19 pascalia. Tämäpä ei kertonut minulle mitään, mutta oli kuulema tosi hyvä ottaen huomioon olosuhteet, eli sen että ilmavuotoja ei tilkitsemällä yritetty nyt estää ja niitä oli raksaoven karmeista, venttiileistä ym. Tuo paine-ero olisi siis täysin riittävä osoittamaan vuotokohdat sisä- ja ulkopuolen välillä. 

Kuvaus oli sinänsä yksinkertainen toimenpide, kuvaaja kiersi talon läpi ja etsi kameran näytöltä mahdollisia vuotokohtia. Ja löytyihän niitä, kokonaiset kaksi kappaletta, siis koko talon seinä- ja kattopinnoilta!! Mukaanlukien ovien ja ikkunoiden yhtymäkohdat seiniin. Toinen vuotokohta oli yksi ulkonurkka lattianrajassa, johon pitää siis lisätä eristevaahtoa ja toinen oli hyvin hyvin pieni vuoto hieman kieron puun liitoskohdassa runkolevyyn. Tähän tulokseen voi kyllä olla enemmän kuin tyytyväinen. Mittaajan palaute olikin, että rakenne on tehty erinomaisesti! Vähän pystyi taputtamaan itseään selkään, eipähän mennyt teippien kanssa tuhraaminen hukkaan :).

Kiitosta tuli myös Domluxin ikkunoiden rakenteelle, koska olivat kuulema harvinaisen tiiviitä liitoksistaan. Eli ikkunavalinta on osunut kohdalleen!

Mielenkiintoista oli se, että koolauksien kiinnityksessä käytetyt ruuvienkannat näkyivät kaikista kylmimpinä kohtina rakenteessa. Tämä johtuu siitä, että rakennuksen ulkovaippa oli muuten kauttaaltaan niin tasaisen lämmin, että kylmimmät kohdat olivat nuo ruuvit. Ja nekin siis vain sen verran, että kameralla ne näki viileämpinä kohtina. Oli joukossa myös yksi oksankohta, joka 50mm paksussa lankussa näkyi viileänä kohtana.

Seuraava, virallinen, mittaus tehdään sitten kun talo on muuttamista vaille valmis. Siihen mittaukseen kuuluu ilmavuotomittaus ja sen raportointi. Tällä mittauksella tiedetään sitten, että onko meidän talo ilmatiiveyden osalta passiivitalo. Pelkkä hyvä arvohan ilmatiiveysmittauksesta ei tarkoita sitä, että talo on passiivitalo. Olen nimittäin törmännyt siihen, että ihmiset hehkuttavat hyvää ilmavuotomittausta (mikä on toki hienoa) ja julistavat sitten omaavansa passiivitalon kun saavat ilmavuotoluvuksi alle 0,6. Sehän tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että rakenne on tehty hyvin ja tiiviiksi ja on vain yksi osa passiivitalon määritelmää!

Jos joku haluaa lukea miten määritellään passiivitalo, löytyy määritelmä täältä.

//Mika