sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Rakentaminen ja parisuhde

Moni rakentaja tuntuu saavan osakseen päivittelyä siitä, miten hullua on aloittaa rakentaminen. Etenkin, jos on pieniä lapsia. Ja vaikka ei olisi lapsia, kauhistellaan etukäteen parisuhteen kestävyyttä. Kyseiset kommentit eivät ole kovin kannustavia siinä vaiheessa kun tavoittelet eräänlaisen aika ison unelman toteutumista. Toisaalta, ymmärrän kommentit ja realiteetit varsin hyvin. Ja helppohan se on toisille huudella.

Moni on myös sanonut, että heidän parisuhde ei kestäisi rakentamista. Onneksi on olemassa valmiita taloja joita voi ostaa, jos siltä tuntuu. Rakentaminen voi olla ja onkin raskasta aikaa parisuhteelle ja perheelle, joten projektiin ei kannata lähteä kuin soitellen sotaan. Moni liitto on mennyt rikki rakennusaikana tai sen jälkeen. Toisaalta, joskus tiet erkanevat syystä tai toisesta ja näin olisi voinut käydä ennemmin tai myöhemmin ilman rakennusprojektiakin.

Realiteetit on hyvä tiedostaa etukäteen ja pelisäännöt raksa-ajan suhteen on hyvä sopia heti alkumetreillä. Näin uskoisin vältyttävän turhilta kiistoilta ja riidoilta. Täytyy muistaa, että jokainen parisuhde ja perhe on omanlaisensa. Ajattelin kuitenkin listata muutaman ajatuksen, jonka voimin me pariskuntana ja perheenä ollaan tästä projektistä selvitty.




Taustaa

Tämä oli minulle ja Mikalle jo kolmas projekti. Ensiasuntomme oli kerrostaloasunto, jossa oli 4 huonetta, keittiö, sauna ja parveke. Remontoimme sen hyvin tiukalla aikataululla lattiasta kattoon, kaikki pinnat menivät siis uusiksi. Aiempaa remontoimiskokemusta minulla ei ollut, mutta niin vaan taidot karttuivat. Seuraava projektimme oli ensimmäinen omakotitalomme, joka tuli suurelementtitoimituksena. Paljon oli siinäkin tekemistä. Ahkeroimme talon yhdessä muuttokuntoon puolessa vuodessa. Tähän kolmanteen projektiin nostettiin sitten taas hieman paukkuja: rakennetaan pitkästä tavarasta, tehdään mahdollisimman paljon itse, kaiken ohella pyörii lapsiperhearki kahden pienen lapsen ja koiran kanssa. 


Työnjako

Tammikuussa 2018 kirjoitin postauksen Rakentaminen lasten kanssa - 5 vinkkiä. Kirjoitin silloin näin:

"Jo projektia suunnitellessa sovimme, että Mika vastaa pääosin rakentamiseen liittyvistä asioista (tavaroiden tilaaminen, hankkiminen ja itse rakentaminen). Minun vastuualueellani on perheen arjen pyörittäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoidan lasten harrastuksiin kuskaamisen (onneksi vain yksi ilta viikossa) ja kotityöt. Toki Mika osallistuu kotitöihin jos on kotona, mutta pääosin minä hoidan siivoamisen, ruoan laiton, pyykit ym. mitä sattuu nyt ohjelmassa olemaankaan. Toki tässä on myös väljyyttä toiseenkin suuntaan. Mikäli raksalla on sellaista puuhaa, että minä voin tehdä sitä, voi Mika olla kotona lasten kanssa ja minä menen raksalle."

llä ajatuksella menimme läpi rakennusprojektin ja hyvin toimi. Molemmilla oli toki omalla vastuualueellaan omat haasteensa. Toisiamme tukien ja tsempaten arki kulki ja projekti eteni. Loppua kohden alkoi olla enemmän ja enemmän sellaisia hommia, joita minäkin pystyin tekemään. Hoidin kaikki talon sisäpintojen maalaamiset (keittiö-olkkarin kattoa lukuunottamatta, sen teki ammattilainen) ja siinä sitä hommaa riittikin. Toki oli muitakin hommia mitä pystyin tekemään. Oli mukavaa vaihtelua, että välillä pääsi itsekin raksalle tekemään jotain ihan rauhassa. Paljon toki vietettiin aikaa raksalla myös koko perheen voimin. 

Lähetteleimme rakennusaikana myös paljon kuvia toisillemme siitä, mitä tapahtui raksalla tai kotona. Näin kotona oleva sekä lapset näkivät mitä raksalla tapahtuu ja raksalle sai terveisiä lasten puuhista.


Päätösten tekeminen yhdessä sekä kompromissit

Meillä on onneksi Mikan kanssa aika samanlainen maku, mikä on helpottanut huomattavasti päätöksen tekoa. Mika on saanut aika rauhassa tehdä tekniset päätökset oman mielen mukaan. Hän toki selvittänyt eri vaihtohdot ja kertonut niistä minulle. Yhdessä on pohdittu eri vaihtoehtoja, mutta olen luottanut hänen mielipiteeseensä monessa asiassa (ihan puhtaasti siitä syystä, että minä en niistä niin ymmärrä) ja monesti on valittu se, minkä Mika on parhaaksi katsonut. 

Maalisävyjen metsästäminen oli lähinnä minun hommani. Valitsin sävyistä ensin sellaiset, jotka eniten itseäni miellyttivät ja sitten niistä rankattiin pois ne, jotka olivat Mikan mielestä ehdoton nou nou. Jäljelle jäävistä vaihdoehdoista tein sitten päätöksen mitä laitetaan mihinkin huoneeseen ja mitkä valikoituvat pois.





Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olemme tehneet lähes kaikki päätökset yhdessä keskustellen. Molemmilla on ollut mahdollisuus sanoa mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Jos joku asia on ollut toiselle jostain syystä ehdoton ei, niin sitten on etsitty jokin toinen vaihtoehto. Aika vähän on kyllä tällaisia ehdottumuuksia ollut. Onneksi on niin samanlainen maku.

Toki matkaan on mahtunut myös kompromisseja, mutta ne eivät ole olleet mitään elämää suurempia. Niissä on menty sen mukaan, että se päättää, jolle asia jostain syystä on jotenkin tärkeämpi. Toinen on joustanut sitten jossain toisessa päätöksessä. Mikalla on kalustesuunnittelun lisäksi kokemusta rautakaupan alalta, joten monissa asioissa hänellä on ollut ihan teknistä tietämystä sen suhteen, onko joku asia parempi tai toimivampi kuin toinen. Jos olen ehdottanut jotain ja hän on perustellut hyvin (ei toimi, ei kestä, huono laatu tms.) niin olen kyllä luottanut hänen ammattitaitoonsa ja miettinyt jonkin toisen ehdotuksen.

Toisinaan Mika olisi ehkä toivonut, että ei olisi kysynyt minun mielipidettä jostain tietystä asiasta. Esimerkiksi, kun terassille tehtiin portaita, niin valitsin aina sen vaikeamman tavan toteuttaa. Sorry! Mutta kyllä meille tulikin hieno terassi portaita ja porraskaidetta myöten. :)


Väliaikaisuus

Yksi asia, joka auttaa kiireen ja stressin keskellä on ajatus siitä, että rakennusprojekti on ajallisesti pieni osa ihmisten elämänkaarella. Helposti projektissa tulee väsy ja kiukku, mutta kun muistaa, että kyse on väliaikaisesta vaiheesta niin se helpottaa. Toki jos projektin myötä tulee esiin haasteita ja vastoinkäymisiä saattaa se kiristää tunnelmaa ja puolison naama ärsyttää, vaikka ongelma ei varsinaisesti olisikaan hänen syytään. Meidän onni on ollut, että eteen ei ole tullut mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa, joka olisi paisunut elämää suuremmaksi. Toki pieniä haasteita on ollut, mutta niistä on selvitty sillä, että asian on vaan todettu olevan niin tai sitten on mietitty paras keino muuttaa tilanne siihen suuntaan, kuin on se alun perin ajateltu tehtäväksi.




Täytyy myöntää, että etenkin loppuvaiheessa meinasi iskeä turnausväsymys. Sitä vaan paahtoi yksi eteppi kerrallaan toista kohti. Siinä vaiheessa, kun oli muuttopäivä tiedossa paiskittiin hommia hiki hatussa ilta- ja yömyöhäiseen asti. Muuton jälkeen olo olikin hetkellisesti aika tyhjä, mutta uusi vaihe elämässä oli saavutettu ja väliaikaisuus muuttui uudeksi arjeksi ihanassa (keskeneräisessä) kodissa.


Kiireettömyys aikataulujen suhteen

Jo projektia suunnitellessa sovimme, että emme aseta mitään deadlinea muuton tai talon valmistumisen suhteen. Meiltä kyseltiin moneen otteeseen milloin talo on valmis tai milloin pääsemme muuttamaan. Ei osattu vastata muuta kuin, että muutetaan sitten kuin talo on valmis ja talo on valmis kun kaikki hommat on saatu tehtyä. Tähätäsimme siihen, että asumme talossa viimeistään silloin, kun esikoisemme lähtee esikouluun. Hän aloittaa eskarin nyt elokuussa, ja olemme asuneet täällä viime lokakuusta lähtien. Hyvin ehdittiin siis.

Meillä väljän aikataulun mahdollisti se, että tehtiin niin paljon itse. Jos olisimme ostaneet talopaketin niin muuttopäivänhän olisi tiennyt todennäköisesti jo hyvissä ajoin. Toki olen kanssarakentajilta kuullut, että ei se talon rakennuttaminen ulkopuolisillakaan aina niin stressitöntä ole ja osalla on viivästynyt muuttokin, vaikka talofirman kanssa on muuta sovittu.


Terffit

Parisuhteen voisi toki laittaa rakennusajaksi paussille tai sitten sitä voi yrittää pitää yllä pienin teoin. Yritimme Mikan kanssa ottaa ilon irti aina, kun oli mahdollista. Vitsailimme aina, että ollaan treffeillä, jos ehdimme juoda raksalla kahvit kahdestaan ja mummu oli poikia hoitamassa. Kävimme rakennusaikana treffeillä myös rautakaupassa sekä keittiötä suunnittelemassa. Kun arkisen kahdenkeskeisen ajan nimitti treffeiksi, tuntui se heti jotenkin erityisemmältä. 



Toki olisihan sitä mieluummin mennyt treffeille vaikka leffaan tai ravintolaan, mutta täytyy ottaa ilo irti siitä mitä on ja nauttia siitä. Nämä minitreffit pitivät kuitenkin osaltaan parisuhdetta yllä rakennusajan. Monesti myös viikonloppuiltaisin jäi hetki yhteistä aikaa lasten mentyä nukkumaan. Ja päästiin me toki välillä ihan oikeillekin treffeille (kiitos mummuille). Parisuhdetta kannattaa siis vaalia niinä hetkinä, kun se on mahdollista. Pieniä tekoja, pieniä iloja, pieniä yhdessäolon hetkiä. <3


Yhteenveto

Rakentaminen voi koetella parisuhdetta ja perhettä suurestikin. Se on toisaalta myös mahdollisuus vahvistaa parisuhdetta sekä perhettä. Yhdessä tekeminen, yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteen hitsautuminen. Yhteisten unelmien eteen ponnistelua. Sitä se voi parhaimmillaan olla. Ja jos meinaa mennä liian vakavaksi niin huumoria kehiin. Sillä on myös monta tilannetta kuitattu! Välillä on myös hyvä ottaa raksavapaapäivä ja ottaa ihan lunkisti.





Olisiko sinulla lisää vinkkejä, kuinka ylläpitää parisuhdetta rakennusaikana? Jätä oma vinkkisi kommentteihin. :)

// Anni-Maaria

torstai 1. elokuuta 2019

Käyttökokemuksia vinyylikorkista

Meiltä on pariin otteeseen kyselty vinyylikorkin ominaisuuksista ja sen toimivuudesta lapsiperheessä. Ajattelinkin nyt kirjoittaa käyttökökemuksia vinyylikorkista meidän perheen näkökulmasta. 

Meidän lattiamateriaaliksemme oleskelutiloihin ja makuuhuoneisiin valikoitui vinyylikorkki monestakin eri syystä. Tarkempaa pohdintaa eri lattiamateriaalien ominaisuuksista teimme jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lisää voit lukea Lattiamateriaalien plussat ja miinukset-jutusta. 



Vinyylikorkin valinta

Me päädyimme valitsemaan vinyylikorkin Lektarin Corkart-mallistosta. Meidän valintamme oli Lungo CP736, KL33. Ainoa asia, joka lattian valinnassa mietitytti olivat kyseisessä mallissa olevat mikroviisteet. Mallipaloissa ne eivät kuitenkaan näyttäneet suurilta tai häiritseviltä. Näin myös kuvan tuttavan käyttämästä vinyylikorkista, jossa myös oli mikroviisteet ja siinäkään ne eivät pompanneet silmään. Valoa vasten katsoessa lattiassa näkyy pienet viisteet, mutta mielestäni ne eivät ole ollenkaan häiritsevät. Sivusta tai ylhäältä katsoessa viisteitä ei edes huomaa. Jälkikäteen ajateltuna on hyvä, että en tämän seikan antanut häiritä, sillä lattia näyttää silmään erinomaiselta ja sävykin on juuri meille passeli.



Valintakriteerit ja käyttökokemukset

1. Jalkatuntuma

Tärkeimpinä kriteereinä valinnassamme oli se, että vinyylikorkki on jalalle lämmin, joten lattialämmitystä ei tarvitse pitää isolla. Meidän talon lämmitys perustuu sähköiseen lattialämmitykseen ja varaavaan takkaan. Nyt kesällä lattialämmitykset eivät ole olleet oleskelutiloissa ja makkareissa päällä ja silti lattia tuntuu paljaalle jalalle miellyttävältä. Minä olen yleensä vilukissa ja villasukat jalassa, tarvittaessa myös kesällä. Täällä asuessa en muista villasukkia juurikaan jaloissa pitäneeni, talvellakaan.

Vinyylikorkki on materiaalina jalan alla suht pehmoinen, sillä korkkikerros pehmentää myös askeltuntumaa. Edellisessä kodissa meillä oli keittiössä laattalattia ja selkäni usein kipeytyi etenkin juhlia tms. valmistellessa, kun tuli seisoskeltua enemmän keittiössä. Täällä vastaavaa ongelmaa ei ole ollut kertaakaan.





2. Kestävyys

Vinyylikorkki on materiaalina todella kestävä. Meillä lattiamateriaalin käyttäluokka on KL33, jota käytetään myös julkisissa tiloissa. Kaksi pientä poikaa ja koira ovat asettaneet lattialle suurta haastetta kulutuksen suhteen, mutta vielä on lattia voitolla!

Pojat leikkivät riehakkaita leikkejään ja toisinaan on ollut vähän sydän syrjällään jääkö lattiaan jälkiä. Ei ole jäänyt. Kaksi jälkeä olen lattiasta löytänyt, molemmat ovat ruokapöydän alla. Ensimmäinen jälki tuli rakennusvaiheessa, kun ruokapöydän päällä oleva valaisinkisko tippui sähköasentajalta alas. Olisi voinut tulla isompikin jälki, mutta onneksi on aika huomaamaton. Toinen jälki tuli kuopuksen tuolin viereen kun oli suutuspäissään jollain terävällä lattiaa naarmuttanut. Pinnasta lähti pienet "haitulat", mutta lattian pyyhkimisen jälkeen jälkiä ei juurikaan huomaa. Meidän vinyylikorkin pinta on myös ns. eläväinen eikä sileä, joten pienet jäljet eivät edes erotu siitä kovin selkeästi. Jälkiä siis tulee jos tekemällä tekee (mihin ei tulisi, jos jollain terävällä naarmuttaa?), mutta normaalikäytössä niitä ei ole tullut.

Lattiamme on joutunut koetukselle myös erinäisten eritteiden osalta. Koiramme oli rakennusaikana  hieman stressaantunut asuessamme pienessä vuokra-asunnossa ja ollessamme paljon poissa kotoa. Muuton jälkeen hän piristyi valtavasti, mutta stressi purkautui siten, että mikäli meillä oli paljon porukkaa tai jokin erikoinen tilanne esim. joulu, pissaili koira lattialle, vaikkakin oli juuri käytetty ulkona. Toisinaan löytyi myös jotkut ylläripissat jostain. Vaikka niitä ei oltu heti huomattu, ei ollut lattiaan silti tullut mitään vahinkoa. 

Nuorempi poikammekin oli kerran tehnyt ylläripissat lattialle isoveljen sängyn viereen ja meni tovi, että tämä yllätys huomattiin. Lattia on kestänyt hyvin siis sekä koiran että lapsen pissat, vaikka ne olisivat tovin lattialla olleetkin. Parit oksennuksetkin on lattialta tullut siivottua. Pontit ovat pysyneet siisteinä, eikä neste ole päässyt saumoista sisälle. Yksikään pontti ei ole turvonnut.

Lisäksi koiran vesikuppi on mennyt nurin useita kertoja, mutta nämäkään vahingot eivät ole aiheuttaneet lattialle mitään. Koiran kysnsistäkään ei ole tullut lattiaan jälkiä, joten kovaa tekoa on.




3. Asennuksen helppous

Vinyylikorkin asentaminen oli nopeaa ja helppoa. Minä en halunnut mitään selkeää kuviota tai ladontaa lankkujen saumojen suhteen. Ensin Mika itse asiassa teki niin, mutta se ei näyttänyt omaan silmään hyvältä, joten uusiks män. Onneksi ei kovin isolta alalta.

Ainoa "haaste" asentamisessa oli se, että vinyylikorkki materiaalina on aika kovaa, joten se ei mene laminaattileikkurilla poikki. Mika käytti katkaisussa kuviosahaa ja useampi terä taisi kulua koko talon lattioiden asennuksessa. Tämäkin puhuu sen puolesta, että materiaali on kestävää!



Vinyylikorkin alle laitettiin muovi. Erillistä askeläänieristettä ei tarvitse laittaa.

Apukiilojen avulla reunoille sai jätettyä sopivan liikkumavaran.





Keittiön ja olohuoneen väliin piti tehdä liikuntasauma, 
sillä leveys olisi käynyt muuten liian suureksi. Edustajan kanssa yhdessä mietimme sopivan kohdan liikuntasaumalle. Saumalistaksi laitettiin samaa listaa kuin oviaukkoihinkin.





4. Askustiset ominaisuudet

Corkartin vinyylikorkeissa on pohjassa 3mm paksu luonnonkorkkikerros, joka antaa tuotteille erinomaiset akustiset ominaisuudet. Meillä keittiö-olohuone on yhtä avonaista tilaa, pinta-alaltaan yli 70m2 ja 290cm huonekorkeudella, joten vaikka meillä ei ole vielä mattoja ja verhoja (joita ei varmaan edes tule), ei tilassa juurikaan kaiu. Myöskään askeleet eivät kopise missään tilassa. Koiran kynsien kopina hieman kuuluu, mutta niin se taitaisi kuulua muillakin materiaaleilla. Niitä mattoja siis hankkimaan..




Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että vinyylikorkki on ollut meille todella hyvä ratkaisu. Passiivitalon näkökulmasta materiaali on täysi 10+. Käyttökökemuksista myös sama arvosana. Ainoa miinus vinyylikorkkia valittaessa on tietysti hinta, sillä se on arvokkaampaa kuin monet muut lattiamateriaalit. Uskoisin kuitenkin, että pitkässä juoksussa vinyylikorkki maksaa varmasti itsensä takaisin pitkällä käyttöiällään. Suosittelemme joka tapauksessa panostamaan lattiamateriaalin valintaan, etenkin jos lattia altistuu kovalle kulutukselle esimerkiksi lapsi- ja koiraperheissä. Meidän perhe liputtaa omien kokemusten perusteella vahvasti vinyylikorkin puolesta. 

// Anni-Maaria




sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Viimeiset maalaushommat sisällä tehty!

Tajusin juuri, että olemme asuneet tässä talossa nyt 9 kuukautta. Ja vasta pari päivää sitten sain vihdoin ja viimein tehtyä viimeiset maalaukset sisältä valmiiksi. 9 kuukautta, sehän on vähän kuin olisi vauvaa odottanut ja nyt saanut viimein synnytettyä. :D 

Tämä "odotusaika" ei ollut suinkaan helpoimmasta päästä. Välillä on pitänyt lähes pakottaa itsensä tekemään jotain. Toisinaan on ollut myös huumori kaukana näistä maalaushommista. Viime kesänä, kun minulla oli aikaa maalata oli aivan sairaan kuuma. Ei onnistunut maalaaminen päivällä, illalla eikä yölläkään, kun oli vaan niin kuuma. Koko ajan. Maali nahkoittui ja ammattimaalareillakin oli kuulema haasteita. Sitten kun sää oli parempi ei ollutkaan enää aikaa maalata. Niinpä maalaushommat jäivät rästiin muuton jälkeiselle ajalle.



Alkukevään aikana sain tehtyä rästilistalta pois monta maalaushommaa. Viimeisimmäksi jäi ehkä kaikkein huomaamattomimmat: ulko-oven ja aulan ikkunan smyygien maalaaminen. Sen päätin tehdä ex tempore pari päivää sitten. Pojat lähtivät mummun luo yökylään ja Mika nikkaroi terassin parissa. Siispä ryhdyin tuumasta toimeen.

Ensin tavaroiden siirtäminen. Sitten imurointi ja smyygien pyyhkiminen. Seuraavaksi teippaukset ja lattian suojaaminen. Etsi varastosta maalipurkki, pensseli ja maalikaukalo. Huomaa, että tässä vaiheessa valmisteluihin on mennyt jo järkyttävän paljon aikaa ja et ole päässyt vielä edes maalipurkkia avaamaan.

Tämä lasipöytä piti siirtää tieltä pois. Inspiroiduin tuon vihreän palmuvehkan ja Siparilan Vire-paneeliseinän yhdistelmästä, joten oli pakko napsia myös muutama kuva ja pohtia uutta järjestystä.

Olin ehtinyt jo unohtaa miten turhauttavaa on valmistella jotain pientä hommaa. Miten kauan meneekään aikaa siihen, että pääset tekemään jotain, jonka tekemiseen todellisuudessa ei mene kovinkaan kauaa. Ehkpäkä siksi se aloittamisen vaikeus on välillä iskenyt niin voimakkaasti. Jonkin pienen homman tekemiseen ei menisi oikeasti kauaa, mutta ne valmistelut. Argh!



Vielä vuosi sitten olin toooodella tarkka maalausjäljestä. Ja oikeastaan kaikesta, mikä alkoi olla valmista pintaa. Lähes vuoden asumisen aikana olen huomannut, että ne muutamat pienet jutut, ns. kauneusvirheet, jotka rikkoivat täydellisyyden ovat unohtuneet kokonaan eikä niitä enää arjessa muista tai huomaa. Nyt viimeisiä maalaushommia tehdessä huomasin otteeni muuttuneen hieman ronskimmaksi enkä jaksanut enää sipehtiä maalipintaa. Ei tässä mitään taidetta sentään tehdä, joten huiskin maalin smyygeihin ja olin äärettömän tyytyväinen siihen, että viimeinenkin maalaushomma tuli tehdyksi. Eikä se lopputulos edes silminnähden eronnut aiemmin maalatuista.



Nyt on siis maalausten osalta sisällä valmista. Vihdoinkin! Muutama pikkuinen jälki on seiniin tullut ja ne voisi joku päivä siistiä ja maalata piiloon. Toisaalta, ne ovat niitä niin kutsuttuja elämisen jälkiä. Tuntuu hieman turhalta pieniä jälkiä paikkailla, kun tiedän, että niitä tulee pian lisää. Valkoiset seinät olisivat varmaan olleet hieman armollisemmat. Toisaalta, koti on tehty elämistä varten, ei näyttelytilaksi, joten ehkä meidän seinät kertovat siitä, että täällä eletään täysillä. :)



Inspiroiduin tuosta vihreän ja puun yhdistelmästä niin, että päätin samaan syssyyn kokeilla myös hieman toisenlaista järjestystä. Ajattelin, että katselen tuota Singeriä ja lasipöytää hetken noin. Lasipöydän alla on toinen hieman pienempi lasipöytä, mutta en laittanut sitä vielä tuohon viereen, että ei mene tila turhan ahtaaksi. En tiedä jäävätkö noin vain siirränkö takaisin kuten olivat. Hieman aloin jo harkitsemaan myös sitä, että laittaisiko tuon Singerin myyntiin.  Toisaalta, meillä on yksi huone vielä tyhjillään, joten ehkä katselen vielä tovin miten tavarat löytävät paikkansa ennen kuin luovun mistään. Saas nähdä mitä tässä vielä keksii.



// Anni-Maaria

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Loistava löytö listoja rakastavalle

Olen listaihminen henkeen ja vereen. Teen listoja muistettavista ja hoidettavista asioista. Kauppaan on turha lähteä ostoksille ilman kauppalappua, sillä mikäli on tarvetta ostaa jotain ns. peruslistan ulkopuolelta en sitä kuitenkaan muista. Tai sitten käy niin, että ostan vahingossa jotain samaa tuotetta useamman kerran, sillä muistan sen olevan vähissä tai loppuneen. Terveisin nimimerkki Laatikosta löytyi 4 rullaa foliota.. Ehkä listat ovat itselläni apu siihen, että ei tarvitse pitää päässä kaiken maailman tietoja muista kuormittamassa. Tai sitten olen vaan yksinkertaisesti huonomuistinen.




Joka tapauksessa, tein tällä viikolla aivan mahtavan löydön Tokmannilta. Löysin "tusinatavaralaarista" eurolla aivan loistavan muistivihkon! Todennäköisesti otan tämän käyttöön töissä, sillä aiemmin kalenterin sivut ovat täyttyneet muistettavista ja hoidettavista asioista sekä miljoonista muistilapuista. Näin muut merkinnät jäävät vähän piiloon, vaikka käytänkin kalenterissa paljon värejä ym. erottamaan tärket asiat vähemmän tärkeistä.


Tuli mieleen, että tällainen muistivihko olisi ollut aivan loistava apu rakentaessa! Miten näppärää olisikin ollut, jos olisi koonnut vihkoon aina viikkokohtaisesti hoidettavat asiat sekä sen, mitä pitää muistaa ostaa, mitä laskuja maksaa ja kenelle soittaa. Tästä olisi ollut hauska sitten jälkikäteen seurata, että mitä tuli milläkin viikolla tehtyä ja hoidettua. Tämähän toimisi samalla ikäänkuin raksapäiväkirjana. Rakentajat hei, saa varastaa idean! :)






Toki tällaisen muistivihkon voisi ottaa käyttöön vaikka perhekalenterinkin ominaisuudessa. Siihen voisi laittaa ylös vaikka viikoittain tietyt hoidettavat asiat. Voi olla, että täytyy vielä toinen vihko käydä hakemassa. Muistivihkoja oli myös mustana, mutta kerrankin ajattelin repäistä ja ostaa jotain pirteää ja värikästä. 




Ihanaa viikonloppua!

// Anni-Maaria

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Missio: Terassi valmiiksi ja ulkoporeallas käyttöön juhannukseen mennessä

Keväällä lumien sulettua iski todellisuus vasten kasvoja - meillä on ulkopuolella vielä todella iso urakka edessä! Meillä meni tovi pohtiessa missä järjestyksessä lähdetään hommia tekemään ja mitä kaikea tehdään tänä kesänä ja mitä vastaavasti jätetään tuleville kesille.

Jossain vaiheessa kevättä heitin Mikalle vitsinä, että juhannuksena olisi kiva päästä ulkoporealtaaseen. Ja siitä se idea sitten lähti, Mika tarttui tuumasta toimeen ja tällä ajatuksella mentiin. Drop-allas saapui meidän pihaan jo helmikuun alussa. Sellainen oli tarjolla todella hyvään hintaan pienellä pintavirheellä varustettuna, joten tuumasimme, että nyt tai ei koskaan. Joten siinä se  helmikuusta asti törötti pressun alla meidän pihassa.

Drop-allas helmikuun alussa juuri pihaan toimitettuna

Ensimmäinen homma oli tyhjentää kaikki roju terassikatoksen alta. 46m2 on aika hyvä varastointitila kaikelle tarvittavalle sekä ylimääräiselle puutavaralle ja muulle rakennusrojulle. Tavaroiden roudaamisen jälkeen seuraava homma olikin paneloida terassin katto. Pääsiäinen meni rattoisasti kattopaneelia ja ikkunasmyygejä maalatessa. Mika ja veljeni paneloivat katon näppärästi parissa päivässä. Minäkin kävin kertaalleen telineillä, mutta oli kyllä aivan liian pulssia nostattavaa puuhaa minulle. Olen ollut ennen varsinainen rämäpää, mutta nyt alkoivat polvet tutista liikaa yläilmoissa, joten katsoin parhaaksi pysytellä maankamaralla.











Paneeleiden asentamisen jälkeen Mika maalasi palkit, katon sekä seinät toiseen kertaan. Seinien paneelit tulivat meille kertaalleen pintamaalattuna, joten niille riitti siis vain yksi kerros maalia.

Toukokuu suosi säiden puolesta ulkohommia, joten yhtenä viikonloppuna vuokrasimme korinosturin. Sen avulla Mika sai maalattua terassin puoleisen päädyn kokonaan sekä talon etuosan autokatoksen kulmalle asti. Meillä oli alunperin ajatus, että räystäänaluslaudat olisivat tulleet kertaalleen pintamaalattuna, mutta aikataulullisista syistä jouduimme ottamaan ne pohjamaalattuina. Naapuri tarjosi ystävällisesti maaliruiskua maalausavuksi, mutta parin erikokoisen pensselin voimin Mika sai nosturista käsin maalaushommat tehtyä siististi ja peittävästi. Käytännössä Mika vietti kyseisen viikonlopun nosturissa maalaten. Aherrus kannatti, sillä maalausprojekti otti aimo harppauksen eteenpäin ja kenties haasteellisin osuus oli tehty!









Pääsin myös nosturin kyytiin ilta-ajelulle katselemaan kotimaisemia vähän eri perspektiivistä.

Seuraavaksi vuorossa oli terassin rungon tekeminen sekä Drop-altaan paikoilleen siirtäminen. Meillä oli sovittu kaivurihommien aloitus tontilla kesäkuun alussa, Mikan lomaviikolla. Aikataulut menivät heillä kuitenkin vähän tiukoille edellisellä työmaalla, joten sovittiin, että siirretään meidän pihojen tekoa parilla viikolla eteenpäin. Alun perin oli ajatus, että Drop-allas olisi siirretty kaivurilla paikoilleen, mutta nyt piti keksiä jotain muuta. Soitto muutamalle sukulaiselle sekä naapureiden ovikellojen pimputtelua ja avot, pian miellä olikin altaansiirtotalkoot. Meitä oli yhteensä 7 henkeä kantamassa allasta ja ihan hyvin saatiin siirrettyä se paikoilleen.


Kun allas oli paikoillaan oli Mikan helppo jatkaa terassin runko loppuun. Pian päästiinkin sitten asentamaan pintalautoja. Päädyimme valitsemaan terassimateriaaliksi vihreän kestopuun. Meillä oli pitkään harkinnassa myös siperianlehtikuusi, mutta tikkuuntuminen hieman mietitytti. Kestopuu oli hinnaltaan järkevä ja jostain luimme vihreän värin haalenevan auringon valossa suht nopeasti. Meille tullut puutavara oli suht märkää ja kastui pariin kertaan myös meidän pihassa. Kuivumisen huomasi vasta asennuksen jälkeen, joka tällä hetkellä näkyy hieman suurenneina rakoina terassilautojen välissä.

Sopivan mittaisen laudan metsästämien oli hieman haasteellista, sillä halusimme terassin lautojen olevan yhdestä pätkästä. Selvittelyjen ja puhelinsoittojen jälkeen K-Raudan myyjä onnistui löytämään meille oikean mittaista tavaraa, jes! Halusimme tehdä myös kiinnityksen mahdollisimman huomaamattomaksi, joten käytimme piilokiinnitystä. Järjestelmänä meillä siihen oli Camo Marksman. Rakentamisapua löytyi lapsista ja varsinkin nuorempi pojista oli hyvä apuri ruuvien ojentelijana.







Juhannusta edeltävä viikonloppu meni terassia tehden sekä Drop-allasta valmistellen. Mika kasaili pumpun sekä laittoi muut osat valmiiksi. Tiistaina saimme sähkärin aamupäivällä paikalle ja illalla laskimme jo vedet altaaseen. Oli muuten aika jännää! Haaveilimme ulkoporealtaasta jo edelliseen taloomme, mutta emme sitä silloin vielä (onneksi) hankkineet. Voitte siis uskoa, että oli odotukset korkealla. Keskviikkona pääsimmekin kokeilemaan allasta ensimmäistä kertaa. Voi lasten riemua, voi aikuisten riemua! :D



Edelliseen taloomme hankitut terassikalusteet löysivät tiensä takaisin meille.

Misso siis toteutui, juhannuksen vietimme terassilla ja ulkoporealtaassa lilluen. Aivan mahtavaa!


Mikalla alkoi nyt loma, joten seuraavat kolme viikkoa menevät varmaan pääosin ulkona ulkoverhousta viimeistellen, maalaten sekä pihaa tehden. Terassilta puuttuu vielä muutama lauta, rimoitukset ja portaat vielä, mutta pääosin se on siis valmis. Paljon on saatu talven jälkeen aikaan, mutta vielä riittää tällekin kesälle hommia. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja välillä voi ansaitusti levähtää hetken vaikka terassilla kahvikupin kanssa.


Ihania kesäpäiviä itse kullekin!

// Anni-Maaria

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kuopion Rakenna ja Asu-messut 2019

Kuopiossa järjestettiin alkukeväästä Rakenna ja Asu-messut. Jostain syystä tämä teksti on jäänyt roikkumaan luonnoksiin tolkuttoman pitkäksi ajaksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässä messufiiliksiä muutaman kuukauden takaa. 

Kuopio-halliin oli kerääntynyt runsaasti näytteilleasettajia laidasta laitaan. Viime vuonna meillä olivat monet hankinnat ajankohtaisia ja olimmekin silloin kiertelemässä enemmän "ostohousut jalassa" kuin tänä vuonna. Viime vuonna teimme messuilta useita löytöjä ja monen toimijan kanssa hierottiinkin kauppaa ja blogiyhteistyötä messujen jälkeen. Viime vuoden messujen parhaat palat voit lukea tästä: KLIK!

Tänä vuonna lähtökohdat messuille olivat meidän näkövinkkelistä hieman erilaiset. Materiaalivalinnat on tehty jo kauan aikaa sitten ja painopiste on viimeistelyn ja ennen kaikkea sisustamisen puolella. Tänä vuonna emme päässeet yhdessä messuilemaan, sillä Mika oli koko viikonlopun messuilla töissä. Ehdittiin toki käydä yhdessä lounaalla, mutta muutoin Mikalla oli osastolla sen verran haipakkaa, että kiertelin messualueen yksikseni läpi.







Messuilla oli paljon etenkin rakentajille suunnattuja pisteitä, kuten kuntien tonttipisteet, eri talofirmojen pisteet, kalustemyyjien pisteet jne. Myös kodintekniikkaan liittyviä pisteitä oli esillä. Lisäksi kevään vaalit näkyivät messuilla ehdokkaiden sekä puolueiden omina pisteinä.

Viime vuonna jäin kaipaamaan messuilta sisustuspuolen näytteilleasettajia. Niitä oli ilokseni tänä vuonna runsaammin viime vuoteen verrattuna. Edelleen toivoisin runsaampaa esilletuloa sisustuspuolen yrittäjien osalta. Esimerkiksi Jyväskylän rakennusmessuilla on erillinen Design-katu, josta on mahdollista hankkia sisustustuotteita omaan kotiin.

Toiveena olisi siis, että Kuopion messuilla näkysi jatkossa entistä enemmän asumiseen liittyvät teemat (sisustusideat, materiaalit, kalusteet) sekä puutarhaan ja pihaan liittyvät teemat.



Messujen kohokohdat


Pioni ja poimulehti

Äitini on monta kertaa tuonut minulle ihastuttavia Pioni ja poimulehti-kukkakaupan perjantaipuketteja, joita myydään siis joka perjantai 15 euron hintaan. Jostain syystä en ole itse saanut aikaiseksi mennä käymään kyseisessä putiikissa, joten ilahduin suuresti kun pääsin kukkaostoksille heidän messuosastolleen.






Ihania neilikoita ja jaloleinikkejä <3

Kotiinviemisiä itselle sekä poikia hoitaneelle mummulle

Sisustus Picaso

Tällaisista pestävistä paperipusseista olen haaveillut, mutta nämä on vielä ostamatta. Näihin voisi laittaa vaikkapa yrttejä tai viherkasveja. Muutamia uusia viherkasveja olenkin kotiin jo ostanut. Tuo peikoinlehtikin on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa. Täytyykin lähteä joku päivä taas kukkaostoksille. Ihanaa kun nyt on tilaa myös kasveille!

Pussit olivat esillä Sisustus Picason osastolla.

Iloinen keittiö

Olin myös pitkään haaveillut hamam-pyyhkeistä ja messuhuumassa tuli ne sitten ostettua. Värivalikoima oli valtava ja vaakalapsella vaikeuksia päättää. 


Näihin sävyihin sitten pitkän harkinnan jälkeen päädyin.







Heimgart

Nämä Heimgartin miniversot vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta ne jäivät nyt tällä kertaa ostamatta. Etenkin talvella olisi mukava kasvattaa pientä keittiöpuutarhaa sisällä. Miniversoja sanotaan olevan superruokaa, sillä pieniin kasveihin tiivistyy moninkertainen määrä vitamiineja ja entsyymejä verrattuna täysikasvuisiin vihanneksiin. Olisi varmasti ihan mukava lisä ja vaihtelua ruokavalioon. Täytyy ottaa harkintaan ensi talvea ajatellen. Tuotteita voi tilata myös suoraan netistä. Mikäli kiinnostuit, pääset tutustumaan aiheeseen tarkemmin Heimgartin nettisivuilla.








Studio Valua

Olin jo melkein lähdössä messuilta kun koukkasin vielä yhden pienen lenkin viimeisessä kulmauksessa, joka minulta oli vielä käymättä. Siellä huomioni kiinnittyi Studio Valuan pisteen, jossa oli esillä muutamia keraamisia laattoja. Ideana oli, että muutamalla laatalla voi tehdä erilaisia kollaaseja, joista oli jo valmiiksi pohdittu erilaisia asetelmia. Osa laatoista oli niin ihania, että ne menisivät sellaisinaan pieninä tauluina tai koristeina!











Nämä toimisivat ihanasti tauluina melkein missä vaan tilassa

Huomasin  muuten, että Studio Valua on nyt avannut verkkokaupan. Sillä oli myynnissä ihania keraamiikkatuotteita. Jos kiinnistuit niin käy kurkkaamassa Studio Valuan verkkokauppa.


Messuilla on aina kiva käydä. Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan Kuopion Rakenna ja Asu- messut kehittyvät lähivuosina. Toivotaan, että alueen sisustusliikkeet löytävät myös tiensä messuille enenevissä määrin. Uskoisin, että kauppa käy ja kiinnostusta riittää!

// Anni-Maaria
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...