sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Rakentaminen ja parisuhde

Moni rakentaja tuntuu saavan osakseen päivittelyä siitä, miten hullua on aloittaa rakentaminen. Etenkin, jos on pieniä lapsia. Ja vaikka ei olisi lapsia, kauhistellaan etukäteen parisuhteen kestävyyttä. Kyseiset kommentit eivät ole kovin kannustavia siinä vaiheessa kun tavoittelet eräänlaisen aika ison unelman toteutumista. Toisaalta, ymmärrän kommentit ja realiteetit varsin hyvin. Ja helppohan se on toisille huudella.

Moni on myös sanonut, että heidän parisuhde ei kestäisi rakentamista. Onneksi on olemassa valmiita taloja joita voi ostaa, jos siltä tuntuu. Rakentaminen voi olla ja onkin raskasta aikaa parisuhteelle ja perheelle, joten projektiin ei kannata lähteä kuin soitellen sotaan. Moni liitto on mennyt rikki rakennusaikana tai sen jälkeen. Toisaalta, joskus tiet erkanevat syystä tai toisesta ja näin olisi voinut käydä ennemmin tai myöhemmin ilman rakennusprojektiakin.

Realiteetit on hyvä tiedostaa etukäteen ja pelisäännöt raksa-ajan suhteen on hyvä sopia heti alkumetreillä. Näin uskoisin vältyttävän turhilta kiistoilta ja riidoilta. Täytyy muistaa, että jokainen parisuhde ja perhe on omanlaisensa. Ajattelin kuitenkin listata muutaman ajatuksen, jonka voimin me pariskuntana ja perheenä ollaan tästä projektistä selvitty.




Taustaa

Tämä oli minulle ja Mikalle jo kolmas projekti. Ensiasuntomme oli kerrostaloasunto, jossa oli 4 huonetta, keittiö, sauna ja parveke. Remontoimme sen hyvin tiukalla aikataululla lattiasta kattoon, kaikki pinnat menivät siis uusiksi. Aiempaa remontoimiskokemusta minulla ei ollut, mutta niin vaan taidot karttuivat. Seuraava projektimme oli ensimmäinen omakotitalomme, joka tuli suurelementtitoimituksena. Paljon oli siinäkin tekemistä. Ahkeroimme talon yhdessä muuttokuntoon puolessa vuodessa. Tähän kolmanteen projektiin nostettiin sitten taas hieman paukkuja: rakennetaan pitkästä tavarasta, tehdään mahdollisimman paljon itse, kaiken ohella pyörii lapsiperhearki kahden pienen lapsen ja koiran kanssa. 


Työnjako

Tammikuussa 2018 kirjoitin postauksen Rakentaminen lasten kanssa - 5 vinkkiä. Kirjoitin silloin näin:

"Jo projektia suunnitellessa sovimme, että Mika vastaa pääosin rakentamiseen liittyvistä asioista (tavaroiden tilaaminen, hankkiminen ja itse rakentaminen). Minun vastuualueellani on perheen arjen pyörittäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoidan lasten harrastuksiin kuskaamisen (onneksi vain yksi ilta viikossa) ja kotityöt. Toki Mika osallistuu kotitöihin jos on kotona, mutta pääosin minä hoidan siivoamisen, ruoan laiton, pyykit ym. mitä sattuu nyt ohjelmassa olemaankaan. Toki tässä on myös väljyyttä toiseenkin suuntaan. Mikäli raksalla on sellaista puuhaa, että minä voin tehdä sitä, voi Mika olla kotona lasten kanssa ja minä menen raksalle."

llä ajatuksella menimme läpi rakennusprojektin ja hyvin toimi. Molemmilla oli toki omalla vastuualueellaan omat haasteensa. Toisiamme tukien ja tsempaten arki kulki ja projekti eteni. Loppua kohden alkoi olla enemmän ja enemmän sellaisia hommia, joita minäkin pystyin tekemään. Hoidin kaikki talon sisäpintojen maalaamiset (keittiö-olkkarin kattoa lukuunottamatta, sen teki ammattilainen) ja siinä sitä hommaa riittikin. Toki oli muitakin hommia mitä pystyin tekemään. Oli mukavaa vaihtelua, että välillä pääsi itsekin raksalle tekemään jotain ihan rauhassa. Paljon toki vietettiin aikaa raksalla myös koko perheen voimin. 

Lähetteleimme rakennusaikana myös paljon kuvia toisillemme siitä, mitä tapahtui raksalla tai kotona. Näin kotona oleva sekä lapset näkivät mitä raksalla tapahtuu ja raksalle sai terveisiä lasten puuhista.


Päätösten tekeminen yhdessä sekä kompromissit

Meillä on onneksi Mikan kanssa aika samanlainen maku, mikä on helpottanut huomattavasti päätöksen tekoa. Mika on saanut aika rauhassa tehdä tekniset päätökset oman mielen mukaan. Hän toki selvittänyt eri vaihtohdot ja kertonut niistä minulle. Yhdessä on pohdittu eri vaihtoehtoja, mutta olen luottanut hänen mielipiteeseensä monessa asiassa (ihan puhtaasti siitä syystä, että minä en niistä niin ymmärrä) ja monesti on valittu se, minkä Mika on parhaaksi katsonut. 

Maalisävyjen metsästäminen oli lähinnä minun hommani. Valitsin sävyistä ensin sellaiset, jotka eniten itseäni miellyttivät ja sitten niistä rankattiin pois ne, jotka olivat Mikan mielestä ehdoton nou nou. Jäljelle jäävistä vaihdoehdoista tein sitten päätöksen mitä laitetaan mihinkin huoneeseen ja mitkä valikoituvat pois.





Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olemme tehneet lähes kaikki päätökset yhdessä keskustellen. Molemmilla on ollut mahdollisuus sanoa mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Jos joku asia on ollut toiselle jostain syystä ehdoton ei, niin sitten on etsitty jokin toinen vaihtoehto. Aika vähän on kyllä tällaisia ehdottumuuksia ollut. Onneksi on niin samanlainen maku.

Toki matkaan on mahtunut myös kompromisseja, mutta ne eivät ole olleet mitään elämää suurempia. Niissä on menty sen mukaan, että se päättää, jolle asia jostain syystä on jotenkin tärkeämpi. Toinen on joustanut sitten jossain toisessa päätöksessä. Mikalla on kalustesuunnittelun lisäksi kokemusta rautakaupan alalta, joten monissa asioissa hänellä on ollut ihan teknistä tietämystä sen suhteen, onko joku asia parempi tai toimivampi kuin toinen. Jos olen ehdottanut jotain ja hän on perustellut hyvin (ei toimi, ei kestä, huono laatu tms.) niin olen kyllä luottanut hänen ammattitaitoonsa ja miettinyt jonkin toisen ehdotuksen.

Toisinaan Mika olisi ehkä toivonut, että ei olisi kysynyt minun mielipidettä jostain tietystä asiasta. Esimerkiksi, kun terassille tehtiin portaita, niin valitsin aina sen vaikeamman tavan toteuttaa. Sorry! Mutta kyllä meille tulikin hieno terassi portaita ja porraskaidetta myöten. :)


Väliaikaisuus

Yksi asia, joka auttaa kiireen ja stressin keskellä on ajatus siitä, että rakennusprojekti on ajallisesti pieni osa ihmisten elämänkaarella. Helposti projektissa tulee väsy ja kiukku, mutta kun muistaa, että kyse on väliaikaisesta vaiheesta niin se helpottaa. Toki jos projektin myötä tulee esiin haasteita ja vastoinkäymisiä saattaa se kiristää tunnelmaa ja puolison naama ärsyttää, vaikka ongelma ei varsinaisesti olisikaan hänen syytään. Meidän onni on ollut, että eteen ei ole tullut mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa, joka olisi paisunut elämää suuremmaksi. Toki pieniä haasteita on ollut, mutta niistä on selvitty sillä, että asian on vaan todettu olevan niin tai sitten on mietitty paras keino muuttaa tilanne siihen suuntaan, kuin on se alun perin ajateltu tehtäväksi.




Täytyy myöntää, että etenkin loppuvaiheessa meinasi iskeä turnausväsymys. Sitä vaan paahtoi yksi eteppi kerrallaan toista kohti. Siinä vaiheessa, kun oli muuttopäivä tiedossa paiskittiin hommia hiki hatussa ilta- ja yömyöhäiseen asti. Muuton jälkeen olo olikin hetkellisesti aika tyhjä, mutta uusi vaihe elämässä oli saavutettu ja väliaikaisuus muuttui uudeksi arjeksi ihanassa (keskeneräisessä) kodissa.


Kiireettömyys aikataulujen suhteen

Jo projektia suunnitellessa sovimme, että emme aseta mitään deadlinea muuton tai talon valmistumisen suhteen. Meiltä kyseltiin moneen otteeseen milloin talo on valmis tai milloin pääsemme muuttamaan. Ei osattu vastata muuta kuin, että muutetaan sitten kuin talo on valmis ja talo on valmis kun kaikki hommat on saatu tehtyä. Tähätäsimme siihen, että asumme talossa viimeistään silloin, kun esikoisemme lähtee esikouluun. Hän aloittaa eskarin nyt elokuussa, ja olemme asuneet täällä viime lokakuusta lähtien. Hyvin ehdittiin siis.

Meillä väljän aikataulun mahdollisti se, että tehtiin niin paljon itse. Jos olisimme ostaneet talopaketin niin muuttopäivänhän olisi tiennyt todennäköisesti jo hyvissä ajoin. Toki olen kanssarakentajilta kuullut, että ei se talon rakennuttaminen ulkopuolisillakaan aina niin stressitöntä ole ja osalla on viivästynyt muuttokin, vaikka talofirman kanssa on muuta sovittu.


Terffit

Parisuhteen voisi toki laittaa rakennusajaksi paussille tai sitten sitä voi yrittää pitää yllä pienin teoin. Yritimme Mikan kanssa ottaa ilon irti aina, kun oli mahdollista. Vitsailimme aina, että ollaan treffeillä, jos ehdimme juoda raksalla kahvit kahdestaan ja mummu oli poikia hoitamassa. Kävimme rakennusaikana treffeillä myös rautakaupassa sekä keittiötä suunnittelemassa. Kun arkisen kahdenkeskeisen ajan nimitti treffeiksi, tuntui se heti jotenkin erityisemmältä. 



Toki olisihan sitä mieluummin mennyt treffeille vaikka leffaan tai ravintolaan, mutta täytyy ottaa ilo irti siitä mitä on ja nauttia siitä. Nämä minitreffit pitivät kuitenkin osaltaan parisuhdetta yllä rakennusajan. Monesti myös viikonloppuiltaisin jäi hetki yhteistä aikaa lasten mentyä nukkumaan. Ja päästiin me toki välillä ihan oikeillekin treffeille (kiitos mummuille). Parisuhdetta kannattaa siis vaalia niinä hetkinä, kun se on mahdollista. Pieniä tekoja, pieniä iloja, pieniä yhdessäolon hetkiä. <3


Yhteenveto

Rakentaminen voi koetella parisuhdetta ja perhettä suurestikin. Se on toisaalta myös mahdollisuus vahvistaa parisuhdetta sekä perhettä. Yhdessä tekeminen, yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteen hitsautuminen. Yhteisten unelmien eteen ponnistelua. Sitä se voi parhaimmillaan olla. Ja jos meinaa mennä liian vakavaksi niin huumoria kehiin. Sillä on myös monta tilannetta kuitattu! Välillä on myös hyvä ottaa raksavapaapäivä ja ottaa ihan lunkisti.





Olisiko sinulla lisää vinkkejä, kuinka ylläpitää parisuhdetta rakennusaikana? Jätä oma vinkkisi kommentteihin. :)

// Anni-Maaria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva kuulla kommenttisi :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...