Tajusin juuri, että olemme asuneet tässä talossa nyt 9 kuukautta. Ja vasta pari päivää sitten sain vihdoin ja viimein tehtyä viimeiset maalaukset sisältä valmiiksi. 9 kuukautta, sehän on vähän kuin olisi vauvaa odottanut ja nyt saanut viimein synnytettyä. :D
Tämä "odotusaika" ei ollut suinkaan helpoimmasta päästä. Välillä on pitänyt lähes pakottaa itsensä tekemään jotain. Toisinaan on ollut myös huumori kaukana näistä maalaushommista. Viime kesänä, kun minulla oli aikaa maalata oli aivan sairaan kuuma. Ei onnistunut maalaaminen päivällä, illalla eikä yölläkään, kun oli vaan niin kuuma. Koko ajan. Maali nahkoittui ja ammattimaalareillakin oli kuulema haasteita. Sitten kun sää oli parempi ei ollutkaan enää aikaa maalata. Niinpä maalaushommat jäivät rästiin muuton jälkeiselle ajalle.
Alkukevään aikana sain tehtyä rästilistalta pois monta maalaushommaa. Viimeisimmäksi jäi ehkä kaikkein huomaamattomimmat: ulko-oven ja aulan ikkunan smyygien maalaaminen. Sen päätin tehdä ex tempore pari päivää sitten. Pojat lähtivät mummun luo yökylään ja Mika nikkaroi terassin parissa. Siispä ryhdyin tuumasta toimeen.
Ensin tavaroiden siirtäminen. Sitten imurointi ja smyygien pyyhkiminen. Seuraavaksi teippaukset ja lattian suojaaminen. Etsi varastosta maalipurkki, pensseli ja maalikaukalo. Huomaa, että tässä vaiheessa valmisteluihin on mennyt jo järkyttävän paljon aikaa ja et ole päässyt vielä edes maalipurkkia avaamaan.
Ensin tavaroiden siirtäminen. Sitten imurointi ja smyygien pyyhkiminen. Seuraavaksi teippaukset ja lattian suojaaminen. Etsi varastosta maalipurkki, pensseli ja maalikaukalo. Huomaa, että tässä vaiheessa valmisteluihin on mennyt jo järkyttävän paljon aikaa ja et ole päässyt vielä edes maalipurkkia avaamaan.
Tämä lasipöytä piti siirtää tieltä pois. Inspiroiduin tuon vihreän palmuvehkan ja Siparilan Vire-paneeliseinän yhdistelmästä, joten oli pakko napsia myös muutama kuva ja pohtia uutta järjestystä. |
Olin ehtinyt jo unohtaa miten turhauttavaa on valmistella jotain pientä hommaa. Miten kauan meneekään aikaa siihen, että pääset tekemään jotain, jonka tekemiseen todellisuudessa ei mene kovinkaan kauaa. Ehkpäkä siksi se aloittamisen vaikeus on välillä iskenyt niin voimakkaasti. Jonkin pienen homman tekemiseen ei menisi oikeasti kauaa, mutta ne valmistelut. Argh!
Vielä vuosi sitten olin toooodella tarkka maalausjäljestä. Ja oikeastaan kaikesta, mikä alkoi olla valmista pintaa. Lähes vuoden asumisen aikana olen huomannut, että ne muutamat pienet jutut, ns. kauneusvirheet, jotka rikkoivat täydellisyyden ovat unohtuneet kokonaan eikä niitä enää arjessa muista tai huomaa. Nyt viimeisiä maalaushommia tehdessä huomasin otteeni muuttuneen hieman ronskimmaksi enkä jaksanut enää sipehtiä maalipintaa. Ei tässä mitään taidetta sentään tehdä, joten huiskin maalin smyygeihin ja olin äärettömän tyytyväinen siihen, että viimeinenkin maalaushomma tuli tehdyksi. Eikä se lopputulos edes silminnähden eronnut aiemmin maalatuista.
Nyt on siis maalausten osalta sisällä valmista. Vihdoinkin! Muutama pikkuinen jälki on seiniin tullut ja ne voisi joku päivä siistiä ja maalata piiloon. Toisaalta, ne ovat niitä niin kutsuttuja elämisen jälkiä. Tuntuu hieman turhalta pieniä jälkiä paikkailla, kun tiedän, että niitä tulee pian lisää. Valkoiset seinät olisivat varmaan olleet hieman armollisemmat. Toisaalta, koti on tehty elämistä varten, ei näyttelytilaksi, joten ehkä meidän seinät kertovat siitä, että täällä eletään täysillä. :)
Inspiroiduin tuosta vihreän ja puun yhdistelmästä niin, että päätin samaan syssyyn kokeilla myös hieman toisenlaista järjestystä. Ajattelin, että katselen tuota Singeriä ja lasipöytää hetken noin. Lasipöydän alla on toinen hieman pienempi lasipöytä, mutta en laittanut sitä vielä tuohon viereen, että ei mene tila turhan ahtaaksi. En tiedä jäävätkö noin vain siirränkö takaisin kuten olivat. Hieman aloin jo harkitsemaan myös sitä, että laittaisiko tuon Singerin myyntiin. Toisaalta, meillä on yksi huone vielä tyhjillään, joten ehkä katselen vielä tovin miten tavarat löytävät paikkansa ennen kuin luovun mistään. Saas nähdä mitä tässä vielä keksii.
// Anni-Maaria
Inspiroiduin tuosta vihreän ja puun yhdistelmästä niin, että päätin samaan syssyyn kokeilla myös hieman toisenlaista järjestystä. Ajattelin, että katselen tuota Singeriä ja lasipöytää hetken noin. Lasipöydän alla on toinen hieman pienempi lasipöytä, mutta en laittanut sitä vielä tuohon viereen, että ei mene tila turhan ahtaaksi. En tiedä jäävätkö noin vain siirränkö takaisin kuten olivat. Hieman aloin jo harkitsemaan myös sitä, että laittaisiko tuon Singerin myyntiin. Toisaalta, meillä on yksi huone vielä tyhjillään, joten ehkä katselen vielä tovin miten tavarat löytävät paikkansa ennen kuin luovun mistään. Saas nähdä mitä tässä vielä keksii.
// Anni-Maaria
Samaistun niin tuohon maalaushommaan :) Täälläkin on riittänyt joka päivälle maalattavaa ihan ulkoseinissä ja ne sisäsmyygit tosiaan vielä..arghh..
VastaaPoistaMeilläkin riittää ulkona vielä maalattavaa. Puoli taloa maalaamtta ja sekin pitää tehdä nosturilta käsin. Minulla ei pää sitä kestä, se on siis Mikan hommia! Minulle jääkin sitten kaikki ikkunasmyygit ja kivien nakkelut rinteeseen.. :D
PoistaTsemppiä! Kyllä se maalausurakka aikanaan loppuu! :)
Anni-Maaria
Teillä on kyllä kaunis koti. Ihana tuo seinä! Meillä alkaa myös maalaustyöt lähiaikoina. Vihdoin sain sävyt päätettyä, niissä kyllä kesti. Ei aivan heti haluaisi maalata uudelleen, jos ei sävy olisi miellyttänytkään.
VastaaPoista